Digitalisaation aikakaudella yritysten muutosnopeus on kiihtynyt merkittävästi. Robotit ja tekoäly ovat tulleet jäädäkseen, ottaen haltuunsa rutiininomaiset, fyysiset tehtävät ja vapauttaen ihmisiä keskittymään aivotoimintaa vaativaan työhön. Tämä muutos vaatii meiltä uudenlaista ajattelutapaa: meidän on ratkottava asiakkaidemme yhä monimutkaisempia ongelmia entistä tehokkaammin.
Tekoäly ei ole vain kustannuskysymys, vaan se tuo lisäarvoa asiakaspalveluun. Se oppii jatkuvasti ja kerää arvokasta tietoa asiakkaistamme, mahdollistaen palveluidemme nopeamman ja tehokkaamman räätälöinnin. Datan aktiivinen hyödyntäminen onkin menestyvän yrityksen ehdoton edellytys.
Teknologia kehittyy huimaavaa vauhtia, ja seuraava suuri askel on ”metaversumi”, jossa digitaalinen ja virtuaalinen maailma kytkeytyvät yhä tiiviimmin yhteen reaalimaailman kanssa. Tämä tarkoittaa, että yritysten on sopeuduttava jatkuvasti muuttuvaan toimintaympäristöön, joka on VUCA-mallin (volatility, uncertainty, complexity, ambiguity) mukaisesti epävakaa, epävarma, monimutkainen ja monitulkintainen.
Johtamisessa korostuu ketteryyden ja luottamuksen luominen. On valmistauduttava tulevaan, vaikka täydellistä tietoa tulevaisuudesta ei olisikaan. Asiakaslähtöisyys ja ympäristön jatkuva seuranta ovat avainasemassa. Asiakkaiden odotukset ovat korkealla; he vaativat yksilöllisiä, joustavia ja nopeita palveluita. Tekoälyn avulla voimme tunnistaa asiakkaiden tarpeet nopeammin, mutta ihmisen rooli on korvaamaton tunnistettaessa monimutkaisia tarpeita ja luotaessa uusia innovaatioita.
Tulevaisuuden suunnittelussa on tärkeää ymmärtää asiakkaiden pitkän aikavälin tarpeet. Teknologian kehitys luo mahdollisuuksia, mutta myös haasteita, sillä uuden teknologian ensimmäiset käyttäjät kantavat usein suuremman riskin.
Työyhteisössä digitalisaatioon liittyvät pelot on kohdattava avoimesti.
On tärkeää puhua pelkojen sijaan mahdollisuuksista, ja esihenkilöiden rooli tässä keskustelussa on keskeinen. He voivat innostaa tiimejään tulevaisuuteen suuntautuneella ajattelulla ja osoittaa, että muutokset ovat mahdollisuuksia, ei uhkia.
Hyviä keskustelunaiheita tiimeissä ovat esimerkiksi digitaalisen työelämän tulevaisuus, mahdolliset uhat ja mahdollisuudet sekä tunteet, joita tekoäly herättää. On myös tärkeää tunnistaa tiimin osaamistarpeet ja kehittää niitä aktiivisesti.
Skenaarioajattelu auttaa valmistautumaan tulevaisuuteen. On tärkeää ottaa huomioon erilaiset skenaariot ja varautua jopa epätodennäköisiin tilanteisiin. Kun tiimi työstää tulevaisuuden skenaarioita yhdessä, se voi vähentää pelkoja ja luoda innostuksen ja valmistautumisen kulttuuria.
Digitalisaatioon perehdyttäjänä esihenkilön tehtävä on madaltaa työntekijöiden ennakkoluuloja ja opastaa heitä uusien teknologioiden käytössä. On tärkeää jakaa kokemuksia ja menestystarinoita, jotka osoittavat teknologian hyödyt.
Muutos vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. On tärkeää, että esihenkilöt ymmärtävät tämän ja luovat työympäristön, jossa työntekijät voivat kasvaa ja kehittyä omassa tahdissaan. Digitalisaatio tuo mukanaan monia haasteita, mutta myös loputtomasti mahdollisuuksia niille, jotka ovat valmiita omaksumaan uuden teknologian ja sopeutumaan jatkuvasti muuttuvaan maailmaan.
Tekoäly vahvistaa ihmistyön tehokkuutta. Sen avulla tiettyjä tehtäviä voidaan siirtää tekoälyn hoidettavaksi, jolloin ihmiset voivat keskittyä luovuutta, ongelmanratkaisua sekä asiakas- ja ryhmätyötä vaativiin töihin. Nämä ovat ihmisen lahjakkuuden ydinalueita. Tekoäly kykenee käsittelemään valtavia datamääriä nopeasti ja oppii jatkuvasti, mutta se tekee vain sitä, mihin ihminen on sen ohjelmoinut.
Tekoälyä ja robotiikkaa tulee ajatella ihmisen työn tukena, ei korvikkeena. Yhdessä ne muodostavat tehokkaan yhdistelmän, joka mahdollistaa korkealaatuisen ja turvallisen työskentelyn. Esimerkiksi terveydenhuollossa leikkaussaleissa yhdistyy ihminen ja tekoäly saumattomasti, mahdollistaen parhaat lopputulokset.
Tekoälyä ja robotiikkaa voidaan hyödyntää myös työturvallisuuden parantamisessa. Ne voivat tunnistaa epäjohdonmukaisuuksia tuotantoprosesseissa ja vähentää näin onnettomuuksia. Tämä korostuu erityisesti vaarallisissa työympäristöissä, kuten tehdas- ja kaivosteollisuudessa.
Tekoäly myös vapauttaa ihmisen keskittymään vahvuuksiinsa, kuten asiakaspalveluun, ongelmanratkaisuun ja luovaan ajatteluun. Se ei kuitenkaan voi korvata inhimillisiä kohtaamisia. Ihmisen läsnäolo, empatia ja vuorovaikutustaidot ovat korvaamattomia erityisesti asiakaspalvelussa ja terveydenhuollossa.
Yksi keskeinen kysymys työelämän muutoksessa on, miten teknologia vaikuttaa työympäristöömme ja työkavereihimme. Vaikka tekoäly ja robotit tuovat tehokkuutta ja tarkkuutta työhön, ihmisten välinen sosiaalinen kanssakäyminen ja yhteisöllisyys ovat edelleen työn ilon ja motivaation lähteitä. Teknologia ei korvaa ihmisten välistä yhteyttä.
Tekoälyllä on potentiaalia parantaa monia työprosesseja, mutta se ei voi korvata ihmisen kykyä käsitellä monimutkaisia tilanteita, ymmärtää tunteita ja tehdä luovia päätöksiä. Tekoälyä ja robotiikkaa hyödynnetään yhä enemmän eri aloilla, mutta niiden rooli on olla ihmisen apureita. Tekoäly ja robotiikka luovat uudenlaisia työpaikkoja ja mahdollisuuksia. Niiden tehtävänä on tehdä työelämästämme tehokkaampaa, turvallisempaa ja joustavampaa. Tekoälyn ja robotiikan kehittyessä on tärkeää pitää ihminen keskiössä, varmistaen, että teknologia palvelee meitä, eikä päinvastoin.
Kirjoittaja:
Petra Sippola, KTT johtamisen yliopettaja (YAMK)
Lähteet
Pirinen, H. (2023) Esihenkilö muutoksen johtajana. Alma.
Sippola, P. (2023) Inhimillinen työelämä – kohti menestystä ja hyvinvointia. Basam Books.
Liikunnan monipuoliset vaikutukset ihmisen hyvinvointiin ovat tunnettuja ja tutkitusti merkittäviä. Liikunta ei ole pelkästään kehon rakenteiden ja toimintojen perusta, vaan se on myös arvokas voimavara mielellemme. Usein kuitenkin tyydymme passiivisesti odottamaan mielen kehittymistä, jättäen sen fysiikan varjoon, vaikka voisimme toimia paljon aktiivisemmin. Mielen kehittymistä voidaan tarkastella yksinkertaisesti hyvän olon tunteena ja stressin vähenemisenä. Mielen ja fyysisen aktiivisuuden yhdistäminen voi tukea kokonaisvaltaista hyvinvointia. Esimerkiksi opettelemalla ja ymmärtämällä omaa kehoa ja liikkumistamme, voimme innostua liikkumaan säännöllisemmin. Yksi syy liikkumattomuuteen liittyy tietotaidon puutteeseen liikunnan suhteen. Esimerkiksi koululiikunnassa saamme liikuntaa, mutta harvoin opimme syvemmin kehostamme ja sen toiminnasta. On siis ymmärrettävää, että jotkut lapset kokevat hengästymisen ja hikoilun epätavallisena ja jopa pelottavana asiana.
Fyysinen aktiivisuus vahvistaa sydän- ja verenkiertojärjestelmäämme, tasapainottaa verenpainetta ja edistää siten sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyä. Se kuluttaa energiaa, mikä auttaa ylläpitämään terveellistä painoa tai tukemaan painonpudotusta. Painoa kannattavat liikuntamuodot, kuten kävely ja juokseminen, lisäävät luuston tiheyttä ja voivat ennaltaehkäistä osteoporoosia. Liikunta lisää myös lihasvoimaa ja kestävyyttä, parantaa nivelten liikkuvuutta ja ehkäisee jäykkyyttä. Se vahvistaa immuunijärjestelmäämme, auttaa torjumaan infektioita ja ennaltaehkäisee kroonisia sairauksia, kuten tyypin 2 diabetesta ja tiettyjä syöpiä. Lisäksi se kohentaa unen laatua ja edistää nukahtamista.
Psyykkisellä tasolla liikunta auttaa lievittämään stressiä endorfiinien, kehon omien mielialaa kohottavien aineiden, ansiosta. Se voi olla yhtä tehokas kuin lääkitys masennuksen ja ahdistuksen hoidossa. Fyysinen kunto parantaa itsetuntoa ja itseluottamusta, ja tutkimukset ovat osoittaneet, että liikunta parantaa kognitiivisia toimintoja, kuten keskittymiskykyä ja luovuutta. Jotta voimme hyödyntää liikuntaa täysimäärisesti mielen hoitamisessa, on ajoittain hyvä vaihtaa liikemalleja ja rutiineja tai jopa kokeilla uusia liikuntamuotoja. Usein päädymme toistamaan samoja saliharjoituksia tai liikkumistapoja ilman riittävää vaihtelua. Kausittaisissa muutoksissa ja liikuntalajien vaihtamisessa on tärkeää varata aikaa myös taidokkuuden harjoittamiselle, sillä eri liikkumismuodoilla on erilaiset vaatimukset.
Ryhmäliikunta ja joukkuepelit kehittävät sosiaalisia taitoja ja tarjoavat sosiaalista tukea. Toistuvat liikuntamuodot, kuten juoksu tai uinti, voivat toimia meditatiivisesti ja lisätä henkistä selkeyttä. Liikunta pitää yllä positiivista mielialaa ja auttaa estämään mielialan laskuja. On tärkeää, että löydämme itseämme miellyttäviä liikuntamuotoja, jotta liikunnasta tulee säännöllinen ja mieluisa osa elämäämme, ja sen hyödyt voivat siten maksimoitua. Kaiken pohjana on kuitenkin kyvykkyys liikkua, jota tulee kehittää ja ylläpitää eri liikkumismuotojen ohella. Mikäli tunnet itsesi jäykäksi ja ryhtisi tuntuu painuneen kasaan, on esimerkiksi somaattinen harjoittelu, kuten pilates tai jooga hyvä aloitus liikkumiselle. Ammattitaitoinen ohjaaja osaa ottaa rajoitteesi huomioon, ja antaa liikekehittelyitä askel kerrallaan. Kun kehon kannattelu ja liikkuminen on helppoa, voit lisätä muutakin oheisharjoittelua tukemaan liikkumistasi. Somaattinen harjoittelu lisää tietoisuuttasi kehostasi ja liikkeen tuottamisesta, jotka ovat polku mielen ja kehon yhdistämiselle.
Liikunta vaikuttaa olennaisesti terveyteen ja työkykyyn. Työntekijöiden psyykkisen terveyden tukeminen on tärkeä osa terveellistä työympäristöä. Työpaikan tulee tarjota hyvät olosuhteet, tukea stressinhallintaa ja terveitä elämäntapoja. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin huomioon ottaminen yrityksen strategiassa ja johtamisessa tuo monia muita merkittäviä etuja. Panostaminen työntekijöiden fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin ei ainoastaan vähennä sairauspoissaoloja, vaan myös parantaa työilmapiiriä ja lisää työntekijöiden sitoutumista. Terveellinen ja motivoitunut työvoima on usein tuottavampi ja innovatiivisempi.
Yritys, joka korostaa kokonaisvaltaista hyvinvointia, houkuttelee myös kyvykkäitä työntekijöitä. Työnhakijat arvostavat työnantajia, jotka tarjoavat mahdollisuuksia terveelliseen elämäntapaan ja henkilökohtaiseen kehittymiseen. Tämä voi olla kilpailuvaltti yrityksen maineelle työnantajana ja auttaa säilyttämään korkean tason osaamista organisaatiossa.
Lisäksi hyvinvoinnin painottaminen yrityskulttuurissa voi vähentää konflikteja ja parantaa tiimityöskentelyä. Kun työntekijät kokevat, että heidän hyvinvointiaan arvostetaan, he ovat todennäköisemmin motivoituneita yhteistyöhön ja tukevat toinen toisiaan. Tämä luo positiivisen kierteen, joka heijastuu yrityksen tehokkuuteen ja menestykseen.
Laaja tutkimuskirjallisuus vahvistaa, että liikunta edistää mielen terveyttä ja vähentää stressiä, ahdistusta ja masennusta. Fyysisesti aktiiviset työntekijät kokevat vähemmän psyykkisiä oireita, ja siirtyminen passiivisuudesta kohtuulliseen aktiivisuuteen voi edistää merkittävästi henkistä hyvinvointia.
Liikunnan on todettu myös ehkäisevän työuupumuksen oireita. Vakavan uupumuksen kohdalla liikunnan tulee aktivoida kehoa rauhallisesti ja ehkäistä eristäytyminen. Liikunta ei ainoastaan lievitä psyykkisiä oireita, vaan voi estää niiden toistumisen. Luonnossa liikkuminen, päivittäisen askelmäärän kasvattaminen ja työstä palautuminen ovat avainasemassa työkyvyn ylläpitämiseksi. Liikunnan ilon löytäminen ja henkilökohtaisten tavoitteiden asettaminen edistävät terveellisten tapojen omaksumista.
Lopulta liikunta on investointi, joka maksaa itsensä takaisin parempana terveytenä, vähentyneinä terveydenhuoltomenoina ja tuottavampana työvoimana. Liikunnan säännöllinen harrastaminen ja sen integroiminen osaksi päivittäistä elämää on jokaisen yksilön etu, joka on hyväksi myös yhteisölle ja yhteiskunnalle.
Kirjoittajat
Petra Sippola, KTT, johtamisen lehtori, Satakunnan ammattikorkeakoulu
Jukka Shemeikka, Head of Aquatics – Olympic Training Center Rovaniemi
Etätyö on tarjonnut monille työntekijöille joustavuutta, itsenäisyyttä ja mahdollisuuden parantaa työn ja vapaa-ajan tasapainoa. Kuitenkin etätyön myötä työn ja vapaa-ajan rajat voivat hämärtyä, mikä saattaa lisätä kuormitusta. Siksi on tärkeää, että työnantajat tunnistavat nämä haasteet ja kehittävät yksilöllisiä tukimekanismeja.
Etätyön yleistyminen on monelle työntekijälle myönteinen muutos, koska työ on joustavampaa, itsenäisempää sekä monesti aikaakin säästyy. Tunne työn joustavuudesta ja itsenäisyydestä edistävät myös työn ja muun elämän tasapainoa. Etätyön varjopuolena on, että työn ja muun elämän raja saattaa hämärtyä ja työ valua vapaa-ajalle. Virtuaalinen työympäristö voi kuitenkin lisätä väärinymmärryksiä ja vähentää sosiaalista tukea väärinymmärrysten purkamisessa. Osa käyttää etätyöstä säästyvän ajan sopivalla tavalla hyvän elämän ja tasapainon luomiseen, mutta osa joustaa toiseen suuntaa pidentämällä työpäiviään ja vähentämällä taukoja. (Pensar 2023)
Työntekijän kyky erottaa työ ja vapaa-aika sekä hyödyntää etätyön etuja on yksilöllinen. Työnantajan tehtävä on tunnistaa nämä yksilölliset tarpeet ja tukea työntekijöitä niiden mukaisesti. Joustavuus työajoissa ja tukin työntekijän kokonaiskuormituksen huomioimisessa ovat keskeisiä elementtejä.
Työn tasapaino on subjektiivinen kokemus
Tasapaino työn ja muun elämän välillä on yksilöllinen kokemus. Etätyöntekijän elämäntilanteella on keskeinen rooli siinä, millaista tukea tasapainon saavuttamiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan. Monet vanhemman roolissa toimivat etätyöntekijät kokivat perheen lisääntyneen läsnäolon myönteiseksi asiaksi. Perhevastuut auttavat pitämään kiinni työajan ja vapaa-ajan välisestä rajasta. Vanhemman roolissa toiminen luo myös tarvetta joustavuudelle työpäivän aikana. Muussa elämäntilanteessa olevien kohdalla korostui työn ajallinen läikkyminen vapaa-ajalle. Yksin asuvilla oli korostunut tarve esihenkilön emotionaaliselle tuelle. Puolison kanssa asuvat purkivat työasioita myös kotona. Organisaatioiden olisikin uskallettava tukea työntekijöitä yksilöllisesti heidän tarpeidensa mukaan työn ja muun työelämän tasapainottamisessa. (Pensar 2023)
Esihenkilön rooli etätyöntekijän tukemisessa
Esihenkilö tuki on tärkeä voimavara. Esihenkilöiden tulisikin ymmärtää työntekijöiden kokonaistilanne huomioimalla heidän elämäntilanteensa ja prioriteettinsa. Työn vaatimuksia voisi mukauttaa yksilön kokonaiskuormitukseen nähden. Pensarin (2023) mukaan mukautetun tuen ei kuitenkaan pitäisi olla työntekijälle taloudellisesti hankala ehdotus työajan vähentämisestä vaan mukautettu tuki voisi tähdätä työn joustavuuden lisäämiseen tai työn sisällölliseen mukauttamiseen.
Esihenkilön empatia ja ymmärrys ovat avainasemassa etätyöntekijöiden tukemisessa. Esihenkilön tulisikin tarjota työntekijöille sopivaa emotionaalista tukea ja esimerkkiä, joka vahvistaa työntekijöiden kokemusta työn ja vapaa-ajan tasapainosta. Luottamuksen ilmapiiri auttaa työntekijöitä hyödyntämään mm. etätyön joustavuutta tehokkaasti. Organisaation pitäisi varmistaa, että kaikilla työntekijöillä on mahdollisuus mukautettuun ja yksilölliseen tukeen. Esihenkilön resurssit, intressit ja mielipiteet eivät saisi vaikuttaa tähän.
Vaikka etätyö lisää hyvinvointia, on olennaista luoda kestäviä työtapoja, jotka tukevat hyvinvointia ja ehkäisevät etätyön mahdollisesti kuormittavia tekijöitä. Työnantajien tulisi aktiivisesti edistää tätä kehitystä ja varmistaa, että kaikilla työntekijöillä on pääsy tarvittavaan tukeen.
Pensarin (2023) tutkimuksen tulokset ovat sovellettavissa myös hybridityön kontekstissa, sillä etätyön elementit ovat oleellinen osa hybridimallia. Työnantajien on tärkeä ymmärtää etä- ja hybrityön dynamiikkaa ja ottaa opiksi sen tarjoamista mahdollisuuksista työntekijöiden hyvinvoinnin edistämiseksi.
Kirjoittaja
Petra Sippola, KTT, johtamisen lehtori YAMK-tutkinto-ohjelmasta
Lähteet:
Pensar, Heini (2023) Re-Thinking Work-Life Balance in the Context of Remote Work: The Importance of Personal Re-sources in Nurturing Individual Agency. Acta Wasaensia 516. Väitöskirja. Vaasan yliopisto.
Suomessa on 3,1 miljoonaa työikäistä, joista 74 % ei liiku riittävästi. Suurin osa työikäisistä viettää päivänsä pääosin istuen. Ratkaisu liikkumattomuuteen on yksinkertainen: meidän täytyy istua vähemmän ja liikkua enemmän. (Liikkuva aikuinen 2023)
Yksi keskeisistä haasteita on, että liikkumattomuuden vastuukysymys jää usein epäselväksi. Monesti koemme liikkumattomuuden ulkoisena tekijänä, joka ei kosketa meitä suoraan. Saatamme langeta syyttämään muita tai siirtämään vastuuta toisille, sen sijaan että tunnustaisimme omat toimintatapamme ja tekisimme tarvittavia muutoksia.
Asiantuntijuus ei riitä, jos se ei johda käytännön toimiin. Vastuun ottaminen ja oman liikkumattomuuden tunnistaminen on avainasemassa. Kun ymmärrämme liikunnan vaikutukset sekä omaan hyvinvointiimme että yhteiskunnan talouteen, voimme tehdä informoituja päätöksiä paremman tulevaisuuden puolesta.
Liikkumattomuuden kustannukset Suomessa
Liikkumattomuus aiheuttaa Suomelle vuosittain 3,2 miljardin euron kustannukset. Tämä summa kattaa paitsi terveyspalveluiden ja lääkityksen kulut, jotka johtuvat liikkumattomuudesta aiheutuvista kansansairauksista, työikäisen väestön sairauspoissaoloista, työkyvyttömyyseläkkeistä ja ennenaikaisista kuolemista aiheutuvat tuottavuuden menetykset. Lisäksi huomioitavaa on liikkumattomuuden aiheuttamat verotulojen menetykset sekä kustannukset, jotka liittyvät ikääntyneiden koti- ja laitoshoidon tarpeeseen. (UKK-instituutti 2022)
Vaikka nämä taloudelliset luvut ovat merkittäviä, monet kokevat ne liian etäiseksi motivaation lähteeksi. Sen sijaan konkreettisen hyödyn näkeminen omassa arjessa voi motivoida lisäämään liikunnallista aktiivisuutta. Kun henkilö tuntee olonsa terveemmäksi ja energisemmäksi, hän huomaa myös positiivisen vaikutuksen työelämässään. Parempi terveys lisää työssä viihtymistä, itsevarmuutta ja luottamusta, mikä johtaa rikkaampaan elämänkokemukseen. Nämä ovat hyötyjä, jotka jokainen voi tuntea ja jotka toimivat tehokkaana motivaattorina liikunnalle.
Liikunnan yksilölliset taloudelliset vaikutukset
Liikunta tuo mukanaan taloudellista hyötyä niin yksilölle kuin koko yhteiskunnallekin. Liikunnallisesti aktiiviset ihmiset säästävät terveydenhuollon kustannuksissa, koska liikunta itsessään vähentää riskiä sairastua moniin tauteihin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, tyypin 2 diabetekseen ja joihinkin syöpätyyppeihin. Harvemmat sairastumiset tarkoittavat myös vähäisempiä terveydenhuollon kustannuksia niin yksilöllisesti kuin yhteiskunnallisestikin.
Liikunnan tuomat hyödyt eivät rajoitu vain fyysiseen terveyteen. Säännöllinen liikunta parantaa mielenterveyttä, auttaa hallitsemaan stressiä ja lisää energisyyttä, mikä johtaa usein myös parempaan keskittymiseen ja tuottavuuteen työelämässä. Aktiivisesti liikkuvat työntekijät ovat usein terveempiä ja tarvitsevat näin ollen myös vähemmän sairauslomia.
Kuitenkaan liikunnan ja hyvinvoinnin suhde ei ole aina yksinkertainen. Vaikka monet käyttävät liikuntaa stressin hallintaan, on tärkeää valita sellaisia liikuntamuotoja, jotka todella rentouttavat ja tukevat hyvinvointia. Keho ei välttämättä erota psyykkistä ja fyysistä stressiä toisistaan, joten on olennaista tunnistaa ja valita liikuntamuotoja, jotka tukevat hyvinvointiamme. Tässä yhteydessä meidän tulisikin arvioida, kuinka voimme ylläpitää tasapainoa fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin välillä liikunnan avulla.
Yhteiskunnalliset vaikutukset
Yhteiskunnallisesti liikunnan taloudelliset vaikutukset ovat vähintäänkin mittavia. Liikunnalla voitaisiin tehdä suuria säästöjä terveydenhuollossa, kasvattaa väestön tuottavuutta, luoda uusia työpaikkoja liikunta-alalle sekä edistää liikuntamatkailua. Liikunnan mahdollistaminen rahoitetaan julkisilla ja yksityisillä investoinneilla liikunta- ja urheiluinfastruktuuriin, mutta investoinnit maksavat kyllä itsensä takaisin.
Kun suurempi osa väestöstä liikkuu säännöllisesti, vähenee yleinen sairastavuus, mikä vähentää kustannuksia myös yhteiskunnallisesti. Kun yhä useampi henkilö on terveempi ja energisempi, jaksaminen työpaikoilla lisääntyy ja taloudellinen tuottavuus myös kasvaa. Ennaltaehkäisy säästää. Kaikki investoinnit liikunnan edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn ovat kustannustehokkaita pitkällä aikavälillä, erityisesti kun niitä verrataan esimerkiksi sairauksien hoitokustannuksiin. Säännöllinen liikunta on investointi, joka maksaa itsensä takaisin.
Liikkuminen ja liikunta vaikuttavat suoraan myös työikäisten työkykyyn. Liikkuminen lisää palautumista psyykkisestä ja fyysisestä kuormituksesta ja vähentää stressin kokemista. Jo yksittäinen liikuntakerta vähentää ahdistuksen ja masennuksen oireita ja vaikuttaa positiivisesti aivoterveyteen. Liikunta vahvistaa oppimista, keskittymistä ja tiedon omaksumista, joka on tärkeää erityisesti tietotyöläisille. Liikunta auttaa myös nukkumaan paremmin sekä pitää yllä ja parantaa fyysistä kuntoa. Liikunta ennaltaehkäisee myös monia kansanterveydellisiä sairauksia, joista 2 tyypin diabetes on suurin kustannusten aiheuttaja. Työkyvyn perustan on terveys ja toimintakyky, johon vaikuttaa jo maltillinenkin fyysinen aktiivisuus. (Liikkuva aikuinen 2023, UKK-instituutti 2023)
Liikunnan integrointi työyhteisöön
Valtaosa (95 %) työnantajista tukee liikuntaa, tavalla tai toisella. Rahallinen etu on keskimäärin 247 €/vuodessa. Rahallisen edun jättää kuitenkin käyttämättä 1/3 palkansaajista. Eniten rahallista etua hyödyntävät, jo valmiiksi liikkuvat henkilöt. Joissakin organisaatioissa käytetään työaikaa liikkumiseen. Erityisesti etätyön lisääntyessä liikunta työajalla on hieno mahdollisuus, kun työmatkaliikunnan tukemisen keinot mitätöityvät. (Liikkuva aikuinen 2023)
Liikunnallisen henkilöstöedun lisäksi, henkilöstön osallistamisella on suuri vaikutus siihen, kuuluuko liikunta työpäivään vai ei. Liikkuminen olisikin hyvä miettiä työn luonteen mukaisesti sekä työn riskit arvioitava uudella tavalla. Joissakin ammateissa aktiivinen tauotus on tärkeämpää kuin esimerkiksi lihaskunnon harjoittaminen. Fyysistä aktiivisuutta voidaan edistää yhteistyössä myös työterveyshuollon kanssa. Liikunta ja liikkuminen tulisikin ottaa osaksi organisaation henkilöstöstrategiaa, joka on selvästi johdon johtamaa ja työkyvyn johtamisen laatuun panostetaan.
Kun yritys laatiessaan strategiaa työntekijöidensä hyvinvoinnin ja liikunnan edistämiseksi, on oleellista ottaa huomioon erilaiset interventiot ja lähestymistavat. Hyvinvointia ja liikuntaa voidaan tukea useilla eri keinoilla, ja kullakin on omat erityiset vaikutuksensa.
Yhteiset virkistyspäivät tai liikuntatapahtuvat voivat olla erinomainen tapa parantaa työyhteisön yhteenkuuluvuutta ja tarjota henkilökunnalle tauko arjen stressistä. Näiden tapahtumisen suunnittelussa on keskeistä, että osallistuminen on helppoa ja matalan kynnyksen toimintaa, jolloin itse liikuntalajilla ei ole liiallista painoarvoa.
Vaikka työsuhdepyöräedun tarjoaminen saattaa kannustaa työntekijöitä liikkumaan enemmän, strategiaan tulisi sisältyä myös opetuksellisia elementtejä. Jokaisen työntekijän tulisi ymmärtää oman kehonsa toiminta ja merkitys. Valitettavasti monet ihmiset eivät ole saaneet asianmukaista opastusta liikkumiseen, minkä vuoksi on tärkeää tukea jokaisen yksilöllistä oppimispolkua.
Pelkkä vaatiminen ja pakottaminen eivät tuo kenellekään pitkäkestoisia tuloksia. Tarvitaankin siis myönteisiä kannustimia sekä tukea ja opastusta liikunnan ja kehon merkitykseen. Vain siten voidaan rakentaa kulttuuria, joka todella edistää fyysistä aktiivisuutta ja yleistä hyvinvointia pitkällä aikavälillä.
Tärkeintä olisi kuitenkin saavuttaa fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen tasapaino elämässä, sillä se on edellytys hyvinvoinnille. Tasapaino edellyttää tekoja yhteiskunnalta, työnantajalta, työyhteisöltä sekä yksilöltä itseltään.
Kirjoittajat
Petra Sippola, KTT, johtamisen lehtori
Jukka Shemeikka, uintivalmentaja, liikunnan ja kehon toimintakyvyn asiantuntija
Todennäköisesti jokainen meistä on jossain vaiheessa uraansa törmännyt esihenkilöön, jonka johtamistyyliä voisi kuvat kaukaiseksi, jäykäksi tai jopa kyyniseksi. Vastaavasti moni on myös kohdannut esihenkilön, joka on välittänyt, kuunnellut ja tukenut – ja tehnyt sillä eron työntekijän työssä viihtymiseen ja motivaatioon.
Inhimillinen esihenkilötyö tarkoittaa ihmiskeskeistä, empaattista ja osallistavaa tapaa toimia esihenkilönä. Tämä lähestymistapa korostaa erityisesti ihmisten arvostusta, yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden ymmärtämistä sekä avoimen ja rehellisen vuorovaikutuksen merkitystä.
Inhimillinen esihenkilötyö ei ole pelkästään työntekijöiden tarpeiden ja toiveiden ymmärtämistä vaan se on johtamisfilosofia, joka korostaa ihmiskeskeisyyttä, empatiaa ja osallistavaa lähestymistapaa. Se tarkoittaa työntekijöiden kohtaamista yksilöinä, heidän kuuntelemistaan ja heille annettavaa arvostusta ja tukea.
Inhimilliseen esihenkilötyön kuuluu aktiivinen kuuntelu, kyky empatiaan, rehellisyys ja avoimuus, osallistaminen, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, jatkuva oppiminen, panosten ja saavutusten tunnustaminen ja arvostus, työntekijöiden hyvinvoinnin tukeminen sekä konfliktien ratkaisu. Tämä kaikki rakentuu esihenkilön omalle itsetuntemukselle.
Kuva 1. Inhimillisen esihenkilötyön osa-alueet (Sippola 2023)
Aktiivinen kuunteleminen ei ole pelkästään keskittymistä siihen, mitä sanotaan, vaan se on syvemmän ymmärryksen ja empatian osoittamista. Esihenkilönä on ensiarvoisen tärkeää olla aidosti kiinnostunut työntekijöidensä ajatuksista, huolista ja toiveista. Tämä luo perustan myös avoimelle ja rehelliselle vuorovaikutukselle, jossa palautetta annetaan ja vastaanotetaan rakentavasti.
Kyky asettua toisen asemaan, ymmärtäen heidän tunteitaan ja näkökulmiaan, on korvaamatonta. Empatiakyky johtamisessa mahdollistaa työyhteisön jäsenten syvemmän osallistumisen päätöksentekoon ja ideointiin, mikä puolestaan edsitää heidän sitoutumistaan ja motivaatiotaan.
Myös tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus ovat avainasemassa. Jokaisen työntekijän tulee tuntea, että heitä arvostetaan ja kohdellaan oikeudenmukaisesti. Inhimillinen esihenkilötyön kannustaa sekä esihenkilöä että työntekijöitä jatkuvaan oppimiseen ja kehittymiseen. Tarjoamalla mahdollisuuksia täydentää osaamistaan ja kehittää itseään, luodaan työympäristöä, jossa jokainen voi kasvaa ja kukoistaa.
Työntekijöiden saavutusten tunnustaminen ja arvostaminen on olennainen osa inhimillistä ja ihmiskeskeistä johtamisfilosofiaa. Tämä ei koske vain suuria saavutuksia vaan myös jokapäiväisiä ponnisteluja ja edistysaskeleita. Tuen tarjoaminen työntekijöiden fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille ei ole vain etuoikeus vaan se on velvollisuus, jonka merkitys on tunnustettava. Myös konfliktien tunnistaminen ja rakentava käsittely on tärkeää. Jokainen työyhteisö kohtaa haasteita, mutta inhimillinen esihenkilötyö tarjoaa välineet niiden käsittelyyn tavalla, joka edistää yhteisöllisyyttä ja kasvua.
Inhimillinen esihenkilötyö edellyttää jatkuvaa itsetutkiskelua, avoimuutta oppimiselle ja halua kehittyä. Esihenkilön tehtävä on luoda turvallinen ja kannustava ilmapiiri, jossa jokainen voi kukoistaa ja antaa parhaansa.
Inhimillisen esihenkilötyön etuja ovat työntekijöiden sitoutuneisuuden kasvu, luottamuksen rakentuminen ja innovaation ja luovuuden lisääntyminen. Inhimillinen johtaminen luo työyhteisöön ilmapiirin, jossa työntekijät tuntevat itsensä kuulluiksi ja arvostetuiksi. Tämä lisää heidän sitoutuneisuuttaan yritykseen ja tehtäviinsä. Avoin, rehellinen ja empaattinen kommunikaatio luo luottamusta esihenkilön ja työntekijöiden välille. Kun työntekijät tuntevat olevansa turvassa ja heitä arvostetaan, he uskaltava tuoda esiin uusia ideoita ja ratkaisuja.
Inhimillisen esihenkilötyön haasteita ovat aikaresurssien tarve, tunteiden hallinta ja terve rajojen asettaminen. Inhimillinen johtaminen vaatii aikaa, koska se edellyttää säännöllistä yksilöllistä palautetta, keskusteluja ja kuuntelua. Nämä kaikki ovat yksinkertaisia arjen tekoja, joita tulee toistaa päivittäin. Lisäksi esihenkilö saattaa kohdata monenlaisia tunteita ja odotuksia ja niiden kanssa toimiminen voi olla haastavaa. Vaikka esihenkilön tulisi olla lähestyttäävä ja ymmärtäväinen, on myös tärkeää osata asettaa rajoja ja pitää kiinni sovituista päätöksistä.
Onnistuessaan inhimillinen ja ihmiskeskeinen esihenkilötyö mahdollistaa työyhteisön kehittymisen, työntekijöiden ammatillisen kasvun ja kehityksen sekä organisaation maineen paranemisen. Inhimillinen lähestymistapa luo työyhteisöön ilmapiiriä, joka edistää jatkuvaa oppimista ja kehittymistä. Työntekijöiden vahvuuksien ja kykyjen tunnistaminen ja tukeminen johtaa usein myös yksilölliseen ammatilliseen kasvuun. Organisaatiot, jotka tunnetaan inhimillisestä johtamisestaan, houkuttelevat usein myös parhaita kykyjä ja saavat positiivista näkyvyyttä.
Inhimillinen esihenkilötyö ei ole vain pehmeä lähestymistapa johtamiseen, vaan se on puhtaasti organisaatioiden strateginen valinta. Inhimillinen esihenkilötyö edellyttää esihenkilöltä jatkuvaa itsereflektiota, oppimista ja sopeutumista, mutta sen hedelmät ovat korvaamattomia niin yksilöille kuin koko työyhteisölle.
Kirjoittaja
Petra Sippola, KTT, johtamisen lehtori
Lähteet
Sippola, P. (2023) Inhimillisyyden voima työelämässä – kohti menestystä ja hyvinvointia. Basam Books Oy.
Tekoäly (AI) on osoittanut huomattavaa potentiaalia monilla aloilla, mutta sen yhteisvaikutus ihmisen kanssa on usein väärinymmärretty. Sen sijaan, että näkisimme tekoälyn ja ihmisen kilpailuasetelmana, olisi hedelmällisempää ymmärtää niiden suhde komplementaarisena, toisiaan täydentävinä, missä molemmilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
Tekoäly kykenee käsittelemään suuria tietomääriä lyhyessä ajassa. Se tunnistaa kaavoja ja suuntauksia, jotka ovat ihmiselle näkymättömiä ja tehdä ennusteita perustuen näihin malleihin. Ihminen, toisaalta, kykenee arvioimaan tätä tietoa, tekemään syvällisiä johtopäätöksiä ja soveltamaan sitä eri konteksteissa. Vaikka tekoäly tunnistaa ja jäljittelee inhimillisiä tunteita, sen kyky ymmärtää ja reagoida niihin on rajallinen. Ihmisellä on ainutlaatuinen kyky empatiaan, minkä avulla hän voi ymmärtää toisten tunteita ja toimia sen mukaisesti.
Tekoäly generoi uusia ideoita datan perusteella, mutta inhimillinen luovuus kumpuaa ihmisten kokemuksista, tunteista ja kulttuurista taustoista. Ihmiset kykenevät näkemään asioiden välisiä yhteyksiä ja luomaan uusia konsepteja. Tekoälyn päätöksenteko perustuu algoritmeihin ja dataan. Vaikka se voi olla objektiivinen, se ei välttämättä ole aina eettinen. Ihmisen moraalinen kompassi, arvot ja eettinen ymmärrys ovat korvaamattomia monimutkaisten päätösten teossa.
Ihmiset ymmärtävät kulttuurisia vivahteita, kieltä ja sosiaalisia normeja syvällisellä tasolla. Tekoäly voi oppia kulttuurisista malleista, mutta ihmisen intuitiivinen käsitys ja kyky sopeutua eri kulttuurisiin ympäristöihin on vertaansa vailla.
Kun ymmärrämme tekoälyn ja ihmisen suhteen komplementaarisena, voimme hyödyntää molempien vahvuuksia parhaalla mahdollisella tavalla. Tekoäly ottaa vastuun rutiininomaisista, datavetoisista tehtävistä ja antaa ihmisille mahdollisuuden keskittyä korkeamman tason ajatteluun, päätöksentekoon ja luovaan työhön. Yhdessä ne saavuttavat tuloksia, jotka ylittävät kummankin yksittäisen potentiaalin.
Esimerkiksi tekoäly voi olla opettajan suuri apuri. Aalto yliopistossa on kehitetty tekoälypohjainen matematiikkatuutori, jolta voi pyytää apua matematiikan tehtäviin milloin ja missä tahansa. Idea tuutoriin syntyi, kun kehittäjät huomasivat opettajien resurssien olevan rajalliset, jonka seurauksena moni oppilas jäi ilman apua. Tuutori ei anna suoria vastauksia, vaan ensimmäisen askeleen tehtävän ratkaisemiseen. Tuutori on kokeilussa mm. Espoon Haukilahden lukiossa ja menossa testiin kuuteen eri helsinkiläiskouluun. (Yle 2023a)
Tekoälyn ja inhimillisen vuorovaikutuksen optimaalinen yhdistäminen
Tekoälyn integrointi päivittäiseen elämäämme on johtanut uudenlaiseen vuorovaikutusdynamiikkaan ihmisten välillä sekä ihmisten ja koneiden välillä. Jotta voimme hyödyntää tekoälyn tuomaa potentiaalia samalla kun säilytämme inhimillisen kosketuksen, meidän on löydettävä tasapaino näiden kahden välillä.
Tekoälyn käyttö ei ole sopivaa joka tilanteeseen. Esimerkiksi lääketieteessä, tekoäly voi auttaa diagnosoinnissa, mutta potilaan kertoessa huolistaan tai peloistaan inhimillinen empatia ja kuuntelu ovat korvaamattomia.
Teknologian tulisi olla intuitiivista ja helppokäyttöistä, jotta ihmiset voivat keskittyä vuorovaikutukseen toistensa kanssa sen sijaa, että kamppailisivat koneen kanssa.
Tekoäly on työkalu, joka auttaa ihmisiä tekemään päätöksiä. Tekoälyn tehtävä ei ole korvata inhimillistä päätöksentekoprosessia. Ihmiset voivat hyödyntää tekoälyn tarjoamaa tietoa, mutta lopullinen päätös tulisi olla aina ihmisen käsissä.
Tekoälyn suunnittelussa tulisi ottaa huomioon emotionaalinen älykkyys. Esimerkiksi chatbotit, jotka tunnistavat käyttäjän tunnetilan ja reagoivat siihen sopivalla tavalla, parantavat asiakkaiden käyttäjäkokemusta. Tekoälyjärjestelmien tulisi pystyä oppimaan ja mukautumaan käyttäjien tarpeiden ja mieltymysten mukaan, jotta vuorovaikutus pysyy sujuvana ja tehokkaana.
Myös tekoälyn toiminta ja päätöksenteko tulisi olla läpinäkyvää, koska se luo luottamusta ja varmuutta siitä, että tekoäly toimii heidän parhaakseen. Teknologian ei tulisi koskaan kuitenkaan syrjäyttää inhimillistä kontaktia. Jatkossakaan asiakaspalvelun, koulutuksen ja hoitoalan inhimillisen yhteyden merkitystä ei voi korostaa liikaa.
Opettajien koulutuksen merkitys
Tekoälyn nopea leviäminen ja sen tuoma potentiaali opetussektorilla on herättänyt keskustelua siitä, miten opettajien koulutus tulisi järjestää tulevaisuudessa. Opettajien koulutuksella on keskeinen rooli siinä, miten tekoälyä hyödynnetään opetuksessa tehokkaasti ja eettisesti.
Tulevien opettajien tulee tuntea digitalisaation, automaation ja tekoälyn luonnetta. Siten he pystyvät omalta osaltaan auttamaan oppilaitaan, jotta nämä pärjäävät tulevaisuudessa. Opettajien on tärkeää ymmärtää tekoälyn peruskäsitteet ja sen toimintamekanismit, koska se auttaa heitä valitsemaan oikeat työkalut ja sovellukset oppimisympäristöön ja ohjaamaan opiskelijoita niiden käytössä. Automaatio ja tekoäly epäilemättä hävittävät rutiinitehtäviä, mutta analyyttistä ajattelua, luovuutta, näppäryyttä ja sopeutumiskykyä jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin omaavien tarve kasvaa. (Pietikäinen & Silvén 2023, 191)
Opettajat näkevät jo monien opiskelijoiden käyttävän tekoälyn pohjautuvia palveluita ovat siksi avoimia sen käyttöön opetuksessa. Tekoälyn, koneoppimisen ja robotiikan nopea kehitys vaikuttaa kaikkiin teollisuuden aloihin ja siksi myös koulutukseen. Koulutuksessa on keskityttävä uusimman ja joustavimman tekoälyteknologian käyttöön varhaisessa vaiheessa myös luokkahuoneessa. (Pietikäinen & Silvén 2023, 191)
Monet opettajat pelkäävät, että teknologia ja robotit ottavat kokonaan opettajan roolin. Olennaisia ovat kuitenkin opiskelijoiden oppimisteot, joita teknologian ei pidä rajoittaa. Ja vaikka robotit voisivatkin opettaa opiskelijoita matematiikassa, sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen opettaminen jää ihmisille. Tekoälyn käytöllä pitää aina tavoitteena parantaa oppimista ja opiskelijoiden kehitystä sekä opettajan suoriutumista. Tällä hetkellä koulutuksessa kipuillaan muutosten kanssa, mikä tuskin koskaan loppuu. Tulevaisuudessa silti saanemme nähdä tekoälyn edut koulutuksessa: opetusta on saatavilla mistä tahansa ja milloin tahansa ja opiskelijalle voidaan räätälöidä hänen lähtötasonsa huomioon ottavat tehtävät. Lisäksi osa opettajan ’tylsistä’ tehtävistä, kuten vastausten arviointia, voidaan automatisoida ja chatbotit voivat vastata yleisimpiin kysymyksiin. (Pietikäinen & Silvén 2023, 191)
Tekoälyyn liittyy monia eettisiä kysymyksiä, kuten datan kerääminen ja sen käyttö, algoritmien puolueettomuus ja tekoälyn vaikutus yksilön oikeusiin. Opettajien tulee olla tietoisia näistä kysymyksistä ja pystyä opettamaan niitä oppilaille. Tekoäly ei ole myöskään erehtymätön. Opettajien on opetettava opiskelijoita lähestymään tekoälypohjaisia ratkaisuja kriittisesti, kyseenalaistamaan niiden tulokisa ja tunnistamaan mahdolliset virheet tai puutteet. Opettajien tulisi osata arvioida myös tekoälyn pedagogista soveltamista eli sitä, milloin ja miten tekoälyä voidaan käyttää tehokkaasti opetuksessa.
Tekoälyn kehitys on nopeaa, ja se on yllättänyt monet tutkijatkin. (Yle 2023b) Opettajien koulutuksen tulisikin olla jatkuvaa, jotta he pysyvät ajan tasalla teknologian kehityksestä ja osaavat hyödyntää sitä myös parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka tekoäly voi tuoda monia hyötyjä opetukseen, opettajien inhimillinen kosketus on korvaamatonta. Opettajien on tärkeää ymmärtää, miten yhdistää tekoälyn tarjoamat mahdollisuudet sosiaalisemotionaaliseen oppimiseen, joka keskittyy inhimillisiin taitoihin kuten empatiaan, yhteistyöhön ja itsetuntemukseen.
Parhaiten opettajienkin oppimista edistää yhteistyö muiden opettajien, koulutuksen asiantuntijoiden ja teknologian ammattilaisten kanssa. Opettajien koulutuksen merkitys tekoälyssä on keskeinen, jotta voimme rakentaa opetusalaa, joka hyödyntää teknologian tarjoamia mahdollisuuksia samalla kun säilytämme inhimillisyyden ja arvot opetuksessa.
Oppimisessa hyödynnettävissä tekoälyratkaisuissa olisi tärkeää huomioida entistä vahvemmin pedagoginen näkökulma, koska tekoälyasiantuntijoilla ei ole välttämättä tietoa pedagogisista prosesseista. On melko epärealistista edellyttää koulutustutkijoita perehtymään tekoälyteknologioiden saloihin (Zhai ym. 2021).
Opettajuus ja opettajan rooli tekoälyn hyödyntämisessä
Tekoälyn soveltamisalueet ovat kasvaneet räjähdysmäisesti myös koulutuksessa. Opettajuuden ytimessä on aina ollut tiedon siirtäminen, ohjaaminen ja kannustaminen. Opettajan pääasiallinen rooli on toimia opiskelijoiden tukena heidän oppimisprosessissansa, herättää kiinnostusta ja innostaa oppimaan uusia asioita.
Opettajat voivat hyödyntää tekoälyä opetuksen apuna, jolloin opiskelijoiden oppimista voi tehostaa ja yksilöllistää. Esimerkiksi adaptiiviset oppimisjärjestelmät mukautuvat opiskelijoiden oppimistahtiin, tarjoamalla räätälöityjä tehtäviä ja materiaaleja. Opettajalle tämä tarkoittaa mahdollisuutta tarjota kullekin oppilaalle juuri hänen tarvitsemansa tuki ja haasteet.
Kun tekoäly huolehtii osasta opettajan rutiininomaisista tehtävistä ja auttaa materiaalin räätälöinnissä, opettajan rooli muuttuu väistämättä. Yhä keskeisemmäksi nousee opettajan kyky ohjata oppilasta itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun, tiedonhankintataitojen opettamiseen sekä elinikäisen oppimisen merkityksen korostamiseen. Opettajan rooli on myös yhä enemmän opastaa myös opiskelijoita ymmärtämään tekoälyn toimintaa, sen mahdollisuuksia ja rajoituksia sekä sen eettisiä ulottuvuuksia.
Tekoälyn hyödyntäminen edellyttää opettajilta jatkuvaa kouluttautumista. Teknologian nopea kehitys vaatii opettajilta kykyä pysy ajan hermolla, mutta myös kriittistä suhtautumista uusiin työkaluihin ja menetelmiin.
Tekoäly avaa uusia ovia koulutusalalla, mutta se ei korvaa opettajaa. Opettajan rooli muuttuu tiedon välittäjästä enemmän mentoriksi, ohjaajaksi ja oppimisen mahdollistajaksi. On tärkeä ymmärtää, että tekoälyn ja teknologian tulee olla opettajan työkaluja, eikä päinvastoin. Opettajan tehtävä on hyödyntää näitä työkaluja parhaalla mahdollisella tavalla opiskelijoiden hyväksi, samalla kun hän opastaa nuoria navigoimaan tässä yhä digitaalisemmassa ja tekoälykeskeisemmässä maailmassa.
Lopuksi
Tekoäly ja inhimillinen vuorovaikutus ovat kaksi keskeistä elementtiä nykyaikaisessa opetuksessa. Molemmilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja niiden yhdistämine oppimisympäristöissä edellyttää huolellista harkintaa.
Tekoäly tuo monia etuja eri oppimisympäristöihin, koska se räätälöi oppimismateriaaleja yksilöllisesti oppilaan tarpeiden mukaan, tunnistaa oppimisvaikeudet ja ehdottaa ratkaisuja niihin sekä mahdollista opetuksen skaalaamisen suurille oppilasryhmille. Lisäksi se voi tuottaa dataa opiskelijoiden oppimisprosessista, joka auttaa opettajia ymmärtämään paremmin oppilaiden tarpeita ja edistymistä.
Inhimillinen vuorovaikutus on kuitenkin edelleen korvaamaton osa oppimisprosessia. Opiskelijoiden väliset sosiaaliset suhteet, opettajan kannustus, empatia ja ymmärrys sekä ryhmässä toimiminen ovat kaikki olennaisia osia niin oppimisessa kuin opetuksessa. Näitä elementtejä ei mikään tekoäly korvaa, ainakaan vielä. Vuorovaikutus on merkittävä osa pedagogista prosessia. Pedagogiseen vuorovaikutukseen liittyvistä tekoälysovelluksista on vielä vähän tutkimustietoa. Voisiko esimerkiksi chatbot neuvoa tai kannustaa oppijoita oppimaan?
Avain tekoälyn ja inhimillisen vuorovaikutuksen optimaaliseen yhdistämiseen on ymmärtää molempien vahvuudet ja heikkoudet. Teköälyn tulisi ottaa hoitaakseen tehtävät, jotka ovat rutiiniomaisia, aikaa vieviä ja joihin sen tarkkuus ja tehokkuus ovat parhaimmillaan.
Toisaalta inhimillisen vuorovaikutuksen tulisi keskittyä niihin osa-alueisiin, joissa ihmisen kyky ymmärtää, olla empaattinen ja kommunikoida ovat keskiössä. Opettajan rooli ei ole kaataa tietoa opiskelijoille vaan myös mentoroida, valmentaa, tukea ja ohjata.
Tekoälyn ja inhimillisen vuorovaikutuksen välinen tasapaino voi vaihdella eri oppimisympäristöissä. Perinteisessä luokkahuoneessa opettajan ja oppilaiden välinen suora vuorovaikutus on keskiössä. Verkkokursseilla tekoäly voi olla keskeisemmässä roolissa mutta niissäkään inhimillisen vuorovaikutuksen merkitystä ei tule arvioida.
Tekoälyn ja inhimillisen vuorovaikutuksen yhdistäminen oppimisympäristöissä on monimutkainen tehtävä, joka edellyttää ymmärrystä molempien vahvuuksista ja heikkouksista. Tavoitteena tulisi olla oppimisympäristö, joka hyödyntää molempien parhaat puolet ja mahdollistaa tehokkaan, yksilöllisen ja merkityksellisen oppimiskokemuksen kaikille oppilaille.
Kirjoittaja
Petra Sippola, KTT, johtamisen lehtori
Osa artikkelista esitellään osana AMK- ja ammatillisen opetuksen tutkimuspäiviä Porissa 2-3.11.2023
Tekoälyn nousu on herättänyt monia kysymyksiä siitä, minkälaista roolia teknologian tulisi ottaa oppimisprosessissa. Missä määrin teknologia voi tai sen pitäisi ottaa vastuuta opetuksesta? Voiko se aidosti täydentää tai jopa korvat opettajan? Tässä artikkelissa tarkastellaan tekoälyn ja opettajan roolia oppimisprosessissa sekä pohditaan, kumpi on keskiössä: teknologia vai ihminen.
Vaikka tekoäly on jo nyt mullistanut monia opetuksen ja oppimisen käytäntöjä, tarjoten yksilöllisiä oppimisratkaisuja ja tehokasta oppimisanalytiikkaa, inhimillisen opettajuuden merkitys säilyy. On totta, että tekoälypohjaiset järjestelmät voivat mukautua oppijan tarpeisiin ja tarjota reaaliaikaista palautetta, mutta opettajan ainutlaatuista roolia motivaation, empatian ja syvällisen ymmärryksen tarjoajana ei voida sivuuttaa.
Tekoäly voi tukea ja tehostaa mitä tahansa ihmisen pyrkimystä, liittyi se sitten arkielämään, työhön, elinkeinoihin tai yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja poliittiseen päätöksentekoon. Tekoäly tulee muuttamaan merkittävällä tavalla myös koulutusta, oppimista ja tiedonhakua (Yle 2023c) Tarve datalukutaidolle (Sitra 2022a) ja tekoälylukutaidolle on tunnistettu.
Monet tekoälypohjaiset oppimisjärjestelmät kykenevät mukautumaan oppijan tarpeisiin, tunnistamaan oppimisvaikeuksia ja ehdottamaan ratkaisuja reaaliaikaisesti. Ohjelma automatisoi ja räätälöi oppimissisältöjä sekä antaa palautetta ilman inhimillistä interventiota. Toisaalta pedagogiikan tulisi sisältää myös sosiaalista vuorovaikutusta ja inhimillisyyttä sekä korostaa monimutkaisen ajattelun merkitystä oppimisessa. Tekoälyn rooli modernissa oppimisympäristössä tulee varmasti lisääntymään, mutta ei kuitenkaan poista oppimisen inhimillistä elementtiä. Tekoäly voi auttaa yksilöllisessä oppimisessa ja palautteenannossa, mutta se ei voi korvata opettajan merkitystä motivaation, empatian ja syvällisen ymmärryksen kehittämisessä.
Teknologia ja opettajuus eivät ole ristiriidassa keskenään. Ne voivat toimia yhdessä, toisiaan täydentäen. Tekoäly on työkalu, joka tukee inhimillistä oppimista ja pedagogiikkaa, mutta ei korvaa sitä. Opettajien rooli muuttuu teknologian myötä, mutta ei vähene. Opettajien tulee ymmärtää ja hallita tekoälyn tarjoamat mahdollisuudet mutta samalla säilyttää inhimillinen lähestymistapa opetukseen ja oppimiseen.
Tärkeintä olisikin keskittyä kysymykseen, kuinka tekoälyä ja inhimillistä vuorovaikutusta voidaan optimaalisesti yhdistää eri oppimisympäristöissä ja -kulttuureissa, sekä kuinka koulutusjärjestelmää voidaan kehittää vastaamaan uutta oppimistapaa.
Tekoälyn merkitys modernissa oppimisessa
Tekoälypohjaiset oppimisjärjestelmät kykenevät mukauttamaan opetusta yksilöllisesti, räätälöiden sisällöin ja tehtävät vastaamaan oppijan erityisiä tarpeita, vahvuuksia, heikkouksia sekä oppimistyyliä. Yksi tekoälyn merkittävimmistä eduista on sen kyky tarjota opiskelijoille välitöntä palautetta, auttaen heitä tunnistamaan ja korjaamaan virheensä reaaliajassa. Tämä nopeutettu palautesykli ei ainoastaan edistä oppimista, vaan myös vahvistaa oppijan motivaatiota.
Tekoäly tarjoaa mahdollisuuden analysoida massiivisia oppijadata-aineistoja, tunnistaa oppimistrendejä ja tehdä tulevaisuuden ennusteita. Tämä mahdollistaa opettajille entistä syvemmän ymmärryksen siitä, millaista tukea yksittäinen opiskelija tarvitsee ja milloin.
Lisäksi tekoäly mahdollistaa entistä henkilökohtaisempien oppimismateriaalien luomisen, jotka on räätälöity opiskelijan nykyisen osaamistason mukaan. Pelillistämisen integrointi oppimisalustoihin tekoälyn avulla voi tehdä oppimisesta entistä nautinnollisempaa. Esimerkiksi kielten opiskelussa tekoäly tarjoaa työkaluja käännöksen, puheentunnistuksen sekä ääntämisen korjauksen suhteen. Kun inhimillisiä opettajaresursseja ei ole saatavilla, tekoälypohjaiset tutorit voivat tarjota opiskelijoille tarvittavaa henkilökohtaista tukea.
Inhimillisen vuorovaikutuksen rooli opetuksessa
Vaikka tekoäly tuo mukanaan lukemattomia etuja opetukseen, se ei voi korvata opettajan inhimillistä vuorovaikutusta ja sen tuomia syvällisiä etuja. Tekoälyn tehtävä oppimisprosessissa on tukea oppijan oppimista, ei korvata sitä kokonaan.
Vaikka teknologian ja erityisesti tekoälyn rooli koulutuksessa kasvaa jatkuvasti, inhimillisen vuorovaikutuksen merkitys oppimisessa on korvaamatonta. Inhimillinen vuorovaikutus lisää oppijan motivaatiota ja sitoutumista, edistää sosiaalista oppimista, kehittää empatiaa ja tunnetaitoja, mahdollistaa syvällisen ymmärryksen saavuttamisen, tukee kriittistä ajattelua ja reflektiota sekä luo turvallisen oppimisympäristön.
Inhimillisessä vuorovaikutuksessa opettajat ja opiskelijat voivat inspiroida, motivoida ja kannustaa toisiaan. Opettajan aito kiinnostus oppilaiden edistymiseen lisää opiskelijoiden halua oppia ja parantaa heidän sitoutumistaan. Oppiminen ei ole vain tietojen siirtoa, se on myös sosiaalinen prosessi. Ryhmätyö, keskustelut ja yhteistoiminnallinen oppiminen auttavat opiskelijoita ymmärtämään ja soveltamaan tietoa paremmin.
Inhimillinen vuorovaikutus auttaa opiskelijoita kehittämään empatiaa ja muita sosiaalisia ja tunnetaitoja, jotka ovat yhtä tärkeitä kuin kognitiiviset taidot. Opettaja voi myös tunnistaa opiskelijoiden väärinkäsitykset ja ohjata heidät kohti syvällisempää ymmärrystä, mikä voi olla haastavaa pelkästään automatisoidulle teknologiselle järjestelmälle. Inhimillinen opettaja tunnistaa oppijan yksilölliset tarpeet, kulttuuriset erot ja henkilökohtaiset haasteet paremmin kuin ohjelmoitu tekoäly. Keskustelu opettajien ja opiskelijoiden välillä auttavat opiskelijoita reflektoimaan omia ajatuksiaan, kehittämään kriittisiä ajattelutaitoja ja muodostamaan omia päätelmiään.
Opettajan inhimillinen läsnäolo luo turvallisen ympäristön, jossa opiskelijat voivat kohdata haasteita, tehdä virheitä ja kasvaa ilman pelkoa tuomitsemisesta.
Vaikka tekoälyn ja teknologian edut oppimisessa ovat ilmeisiä ja ne tarjoavat uusia mahdollisuuksia opetukseen, inhimillinen vuorovaikutus on edelleen oppimisprosessin ytimessä. On tärkeää löytää tasapaino teknologian ja inhimillisen läsnäolon välillä, jotta voimme tarjota opiskelijoille kokonaisvaltaisen ja merkityksellisen oppimiskokemuksen.
Teknologian haasteet
Tekoäly (AI) on ollut yksi teknologian merkittävimmistä saavutuksista, ja sen rooli koulutuksessa on kasvanut nopeasti. Tekoäly voikin automatisoida prosesseja, tehdä ennusteita, mukautua yksilöllisiin tarpeisiin ja tukea oppimista monilla innovatiivisilla tavoilla. Tekoälyn haasteita ovat mm. eettiset kysymykset, yksityisyyden suojan huolenaiheet, teknologian riippuvuuden riskit ja tarve varmistaa, että inhimillinen kosketus säilyy oppimisprosessin keskiössä. Tekoälyn potentiaali koulutuksen alalla voi johtaa myös merkittäviin parannuksiin oppimiskokemuksessa ja -tuloksissa.
Vaikka teknologia ja erityisesti tekoäly ovat ottaneet valtavia harppauksia koulutuksen alalla, ihminen on edelleen oppimisprosessin keskiössä monista syistä. Vaikka tekoäly voi analysoida tietoja ja tunnistaa malleja, se ei kykene ymmärtämään inhimillisiä tunteita, kulttuuria, motivaatiota tai sosiaalista dynamiikkaa samalla tavalla kuin ihminen.
Oppiminen on syvimmillään sosiaalinen prosessi. Ihmiset oppivat parhaiten kommunikoidessaan, keskustellessaan ja työskennellessä yhdessä muiden kanssa. Inhimillinen vuorovaikutus, kuten ryhmäkeskustelut, mentorointi ja vertaisoppiminen, ovat olennaisia osia tehokkaasta oppimisprosessista.
Ihmisen arvomaailma ja eettiset periaatteet ohjaavat oppimisprosessia. Tekoälyllä ei ole arvomaailmaa tai moraalia, ja se toimii ohjelmoitujen parametrien mukaisesti. Vain ihmisaivot kykenevät yhdistämään monimutkaisia konsepteja, luomaan uusia ideoita ja ymmärtämään abstrakteja käsitteitä tavalla, jota tekoäly ei vielä pysty jäljittelemään.
Tunteet ovat keskeisiä oppimisprosessissa. Motivaatio, innostus, uteliaisuus, pettymys ja monet muut tunteet ohjaavat oppijaa. Opettajat voivat tunnistaa ja reagoida näihin tunteisiin sekä tukea ja kannustaa oppilaita niiden kautta. Opettajan kyky tuntea empatiaa ja huolenpitoa oppilaita kohtaa voi olla ratkaisevaa oppilaan menestykselle. Empaattinen lähestymistapa auttaa rakentamaan positiivista oppimisympäristöä, jossa oppilaat tuntevat itsensä arvostetuksi ja ymmärretyksi.
Vaikka tekoäly auttaa analysoimaan tietoa, ihmiset ovat edelleen parempia arvioimaan lähdekritiikkiä, pohtimaan syvällisiä kysymyksiä sekä tekemään monimutkaisia päätöksiä. Tekoäly ja muut teknologiat tarjoavat työkaluja, jotka voivat tehdä oppimisprosessista tehokkaamman ja mukautuvamman. Tekoäly voi myös tukea opettajia ja opiskelijoita monin eri tavoin. Kuitenkin, kun puhumme oppimisesta syvimmillään, ihminen on ja pysyy prosessin ytimessä. Teknologian rooli on tukea, parantaa ja laajentaa tätä inhimillistä kokemusta, ei korvata sitä.
Tekoälyn (AI) kykyjä on usein ylistetty, mutta on tärkeää ymmärtää myös sen rajoitukset. Suurin osa nykyisestä tekoälystä on kapeaa tekoälyä, mikä tarkoittaa, että se on suunniteltu suorittamaan erityisiä tehtäviä eikä sillä ole kykyä suorittaa laaja-alaisia toimintoja tai ajatella kuten ihminen. Tekoäly toimii sen saatavilla olevien tietojen perusteella. Jos data on puutteellista, epätarkkaa tai vääristynyttä, tekoälyn päätökset ja analyysit voivat olla virheellisiä.
Tekoälyllä ei ole tunteita, moraalia tai empatiaa eli se ei kykene ymmärtämään inhimillisiä tunteita tai tekemään päätöksiä niiden perusteella. Vaikka tekoäly voi generoida uutta sisältöä tai tehdä päätöksiä annetun datan perusteella, se ei todellisessa mielessä kykene luovaan ajatteluun tai syvälliseen reflektioon. Jos tekoälyä ei ole ohjelmoitu tunnistamaan tai korjaamaan virheitään, se toistaa samoja virheitä tai ylireagoi tiettyihin syötteisiin.
Tekoälyn kyky kerätä, analysoida ja käyttää suuria tietomääriä, herättää huolta yksityisyyden suojasta, datan väärinkäytöstä sekä eettisistä kysymyksistä. Myös liiallinen riippuvuus tekoälyjärjestelmistä johtaa ihmisten kyvyttömyyteen tehdä päätöksiä ilman teknologista tukea tai kyvyttömyyden toimia, jos järjestelmä kaatuu. Tekoälyllä ei ole todellista ymmärrystä sisällöstä, jota se käsittelee.
Tekoälyn arvostus opetustilanteessa riippuu sen soveltamistavasta, ympäristöstä ja sen kyvystä täyttää sekä opettajien että opiskelijoiden tarpeet.
Vaikka tekoälyllä on merkittävä potentiaali tukea opetusta, inhimillisen opettajan korvaamattomuus perustuu heidän kykyynsä ymmärtää, reagoida ja muokata opetustaan vastaamaan opiskelijoiden monimutkaisia ja jatkuvasti muuttuvia tarpeita ja olosuhteita. Teknologia on työkalu, mutta inhimillisyys, inhimillinen kosketus, ymmärrys ja empatia ovat oppimisen sydämessä.
Opettajan rooli muuttuu, mutta ei vähene
Tekoälyn ja digitaalisten teknologioiden nopea kehittyminen on tuonut mukanaan muutoksia koulutuksen kentällä. Vaikka monet pelkäävät, että teknologia vähentää opettajan merkitystä oppimisprosessissa, todellisuudessa opettajan rooli on muuttumassa – mutta ei vähentymässä.
Perinteisesti opettajan rooli on ollut tiedon lähteenä ja välittäjänä. Nykyään, kun tiedonhaku on helpompaa kuin koskaan, opettajan rooli on muuttunut enemmän ohjaajasta fasilitaattoriksi, joka auttaa opiskelijoita löytämään, analysoimaan ja soveltamaan tietoa. Opettajat eivät vain käytä teknologiaa, vaan heidän odotetaan myös integroivan se opetussuunnitelmaan ja opetuskäytäntöihin tavalla, joka parantaa oppimiskokemusta.
Teknologian ja digitaalisten välineiden jatkuvan kehityksen myötä, opettajien on pysyttävä ajan tasalla uusista pedagogisista menetelmistä. Tämä tekee heistä myös jatkuvan oppimisen malleja omille opiskelijoilleen. Kun teknologia mahdollistaa yksilöllistetyn oppimisen, opettajien rooli on tunnistaa ja tukea jokaisen oppilaan ainutlaatuisia tarpeita ja vahvuuksia.
Vaikka tekoäly mukautuu opiskelijoiden akateemisiin tarpeisiin, inhimillinen opettaja on keskeisessä roolissa tukemassa oppilaiden sosiaalista ja emotionaalista kehitystä. Maailmassa, joka on yhä monimutkaisempia ja monikulttuurisempi, opettajilla on keskeinen rooli opastamassa oppilaita ymmärtämään erilaisia näkökulmia, arvoja ja kulttuureja. Opettajat ovat yhteistyön edistäjiä muiden opettajien, vanhempien, yhteisön jäsenten ja jopa teollisuuden kanssa, varmistaakseen, että oppiminen on merkityksellistä ja yhteydessä todelliseen elämään.
Opetuksen digitaalinen vallankumous on siirtänyt painopistettä opettajien roolista mutta ei ole vähentänyt sen merkitystä. Päinvastoin, opettajan ammattitaito, empatia ja kyky ohjata ja tukea opiskelijoita ovat yhtä korvaamattomia ja ne ovat keskeisiä oppimiskokemuksen laadulle ja syvyydelle. Teknologia tarjoaa työkaluja ja resursseja, mutta inhimillinen yhteys, ymmärrys ja opastus ovat korvaamattomia.
Kirjoittaja:
Petra Sippola, KTT, johtamisen lehtori
Osa artikkelista esitetään osana AMK- ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäiviä 2-3.11.2023 Porissa.
Oletko koskaan reagoinut organisaatiomuutokseen pyörittelemällä silmiäsi ja sanomalla hiljaa itsellesi: ”Taas se alkaa”? Tai sanomalla muille: ”Emmekö ole kokeilleet tätä ennenkin?”?
Elämme jatkuvasti muutoksen keskellä, olipa kyseessä sitten työelämä, ihmissuhteet tai yksinkertaisesti uusien taitojen opettelu. Tunneäly (EQ) on taito, joka voi auttaa meitä sopeutumaan muutokseen. Tunneäly on kyky tunnistaa, ymmärtää ja hallita omia tunteita sekä tunnistaa, ymmärtää ja vaikuttaa muiden tunteisiin. Se ei ole vain tunteiden tiedostamista vaan myös sitä, miten voimme hallita ja kanavoida tunteita positiivisella tavalla.
Kun kohtaamme muutoksia, ensireaktiomme voi olla pelko, epävarmuus tai jopa kieltäminen. Tunneälyn avulla tunnistamme nämä tunteet ja ymmärrämme, mistä ne oikein johtuvat. Ymmärrys omista tunteistamme, antaa meille mahdollisuuden työskennellä tunteidemme kanssa, eikä niitä vastaan.
Ensimmäinen askel muutoksen omaksumisessa on omien tunteidemme ymmärtäminen. Miksi reagoimme tietyllä tavalla? Ovatko aiemmat kokemuksemme taustalla tai vain ennakkokäsityksiä ja uskomuksia? Kun tunnistamme tunteemme, voimme myös käsitellä niitä.
Kun tiedämme, mitä tunnemme, voimme valita, miten reagoimme. Sen sijaan, että antaisimme pelon tai epävarmuuden hallita meitä, voimme pysähtyä ja reagoida tilanteeseen harkitusti.
Muutoksen omaksuminen vaatii usein ylimääräistä työtä ja ponnistelua. Tunneäly voi myös auttaa sisäisen motivaation löytämisessä sekä keskittyä muutoksen myönteisiin puoliin. Muutokset organisaatioissa eivät vaikuta vain meihin itsemme. Tunneälyn ja empatian avulla voimme myös ymmärtää ja tukea heitä.
Kun ymmärrämme sekä omia että muiden tunteita, voimme kommunikoida tehokkaammin, rakentaa vahvempia suhteita ja työskennellä yhdessä muutoksen läpi. Muutos on aina myös mahdollisuus, joka aiheuttaa organisaatiossa kasvua ja kehitystä, sekä työntekijöissä että koko yhteisössä. Jokainen meistä tarvitsee myös työkaluja muutosten työstämiseen.
Muutokset työssä, työyhteisössä tai organisaatiossa voivat olla myös emotionaalisesti kuluttavia ja herättää hämmennystä sekä inhimillisiä tunteita kuten, pelkoa, ahdistusta, turhautumista ja avuttomuutta. Asiantuntijat ovat jopa todenneet, että työpaikan muutosten läpikäyminen voi muistuttaa ihmisiä, jotka kärsivät surusta läheisensä menettämisen vuoksi. (Wiens & Rowell 2018) Koska muutos voi olla fyysisesti ja emotionaalisesti kuluttavaa, se voi näyttäytyä voimakkaana muutosvastarintana tai pahimmassa tapauksessa jopa johtaa työuupumukseen.
Kukaan ei lähtökohtaisesti halua olla muutoksen esteenä ja vastustaa kaikkia uusia aloitteita tai pyrkimyksiä, koska tiedämme, että se jarruttaa työntekijöiden tai organisaation kehittymistä. Oman muutoskyvykkyyden parantaminen voikin osoittautua kriittiseksi tunneälyn taidoksi. Omaa muutoskyvykkyyttä voi kehittää jatkuvasti.
Tee tietoinen päätös paitsi hyväksyä muutos, mutta myös edistää sitä positiivisessa hengessä.
Seuraavan kerran, kun tiimissäsi tai organisaatiossasi tapahtuu muutoksia, harkitse, voisitko suhtautua muutokseen myönteisemmin muutosvastarinnan sijaan?
Tunnista vastuksesi juurisyyt
Vastustuksen taustalla olevien syiden ymmärtäminen edellyttää itsetuntemusta. Jos esimerkiksi vastustat muutosta, koska pelkäät, että muutos saa sinut näyttämään epäpätevältä, voit laatia oppimissuunnitelman uusista taidoista, joita tarvitset menestyäksesi. Tai jos olet huolissasi siitä, että muutos häiritsee autonomiaasi, voit kysyä muutosta johtavilta henkilöiltä, miten voisit osallistua prosessiin. Vaikka et pitäisikään siitä, mihin suuntaan organisaatio on menossa, osallistuminen toteutukseen voi auttaa sinua saamaan takaisin hallinnan tunteen ja vähentää vastustamishaluasi.
Tarkastele tunteitasi
Tunnereaktiomme muutokseen heijastavat usein tulkintojamme – tai ”tarinoitamme” – joiden uskottelemme olevan totta. Todellisuudessa tarinamme ovat usein alitajuisia ja vastaavat harvoin todellisuutta. Kysy itseltäsi: Mikä on tähän muutokseen liittyvä ensisijainen tunteeni? Onko se pelkoa, vihaa, turhautumista? Kun tunnistat tunteen, kysy, mistä siinä on kyse ja onko se totta? Tämäntyyppinen kysyminen auttaa valaisemaan tarinoita, jotka ohjaavat tunteitamme ja vaikuttavat käsityksiimme.
Hyväksy oma, uusi roolisi
Aina ei ole helppoa tunnustaa omaa osuuttaan kielteisen tilanteen luomisessa. Omaa toimintaansa arvioiva työntekijä pohtii, miten hänen asenteensa ja käyttäytymisensä vaikuttavat hänen kokemukseensa muutoksesta. Sanotaan esimerkiksi, että olet huomannut itsesi jännittyvän yhä enemmän ja välittömämmin joka kerta, kun kuulet uudesta muutoksesta. Mikä tahansa negatiivisuus tai pessimismi vaikuttaa käyttäytymiseesi, suorituksiisi ja hyvinvointiisi. Pohtimalla, miten alkuperäinen reaktiosi edistää negatiivista tapahtumaketjua, on helpompi muuttaa asennettasi avoimemmaksi uusien näkökulmien tarkastelemiselle, mikä lopulta muuttaa tapaa, jolla reagoit kaikkeen.
Suhtaudu asiaan positiivisemmin
Positiivinen asenne voi avata silmämme uusille mahdollisuuksille ja olla vastaanottavaisempi muutoksille. Muutaman yksinkertaisen kysymyksen esittäminen auttaa sinua ajattelemaan optimistisemmin. Kysy ensin itseltäsi, mitä mahdollisuuksia tämä muutos tarjoaa? Miten nämä mahdollisuudet auttavat minua ja muita?
Organisaation ja sen työntekijöiden kyky sopeutua nopeasti ja helposti muutoksiin on usein kilpailuetu. Seuraavan kerran, kun huomaat vastustavasi muutoksia työssäsi, käy yllä olevat kohdat läpi mielessäsi ja pohdi, voisitko suhtautua muutokseen toisella tavalla.
Kirjoittaja
Petra Sippola, KTT, johtamisen lehtori Palveluliiketoiminnan YAMK-tutkinnosta
Työ, olipa se millä alalla tahansa, on olennainen osa ihmisen elämää. Se on paitsi toimeentulon lähde, myös yksi merkittävimmistä yksilöllisen identiteetin ja itsearvostuksen lähteistä. Miten hyvä työ sitten määritellään? Tämä kysymys on sekä ajankohtainen, että monitahoinen, ja vastaus riippuu monista tekijöistä.
Hyvän työn määritelmä voi vaihdella yksilöiden arvojen, kulttuurisen tekijöiden ja tarpeiden mukaan. Siitä huolimatta universaalit tekijät nousevat esiin, kun pohditaan työn laatua ja merkityksellisyyttä. Merkityksellisyys, oikeudenmukainen korvaus, turvallisuus, kasvun mahdollisuudet, arvostus, tasa-arvo ja työkuormituksen tasapaino ovat kaikki keskeisiä hyvän työn määritteitä.
Työelämän kehittämisen keskeinen ongelma on perinteisesti ollut, että tuotantotehokkuutta ja inhimillisyyttä on käsitelty ja johdettu erillään toisistaan. Kun organisaatiot keskittyvät liikaa taloudellisiin tavoitteisiin, työntekijöiden hyvinvointi ja tyytyväisyys jäävät usein taka-alalle. Tämä ei ole pelkästään eettinen ongelma, vaan myös liiketoiminnallinen: työntekijöiden hyvinvointi ja tyytyväisyys ovat keskeisiä tekijöitä myös organisaation menestykselle.
Hyvä työ merkityksellisyyden näkökulmasta
Elämän suurimpia kysymyksiä on sen merkityksen pohtiminen. Merkityksellisyys työssä ei ole vain hieno ajatus – se on perustavanlaatuinen ihmisen tarve. Jokainen meistä kaipaa työhönsä ja muuhun elämäänsä tarkoitusta ja merkitystä. Haluamme tietää, että päivämme, viikkomme ja vuotemme kuluvat johonkin, joka on suurempaa kuin yksilölliset ponnistelumme. Työn merkityksellisyys liittyy usein halua olla osa jotain suurempaa, ja tietää, että panoksemme on arvokas.
Kun työntekijä kokee työnsä merkitykselliseksi, hän on usein motivoituneempi, sitoutuneempi ja innostuneempi. Merkityksellisyyden kokeminen työssä vaikuttaa positiivisesti työntekijän henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Työ, joka tuntuu merkitykselliseltä, vähentää stressiä, lisää elämänlaatua ja voi jopa pidentää elinikää. Kun työntekijät kokevat työnsä merkitykselliseksi, he ovat todennäköisemmin myös sitoutuneita työpaikkaansa.
Merkityksellisyyttä luodaan työssä selkeillä visioilla, arvostuksella ja yhteydellä työn suurempaan kokonaisuuteen. Myös työntekijöiden mahdollisuus ohjata omaa työtään ja tehdä päätöksiä saavat heidät tuntemaan, että heidän työpanoksellaan on vaikutusta lopputulokseen.
Hyvä työ työhyvinvoinnin näkökulmasta
Kun puhutaan hyvästä työstä, työhyvinvoinnin merkitystä ei voida sivuuttaa. Työssä vietetään merkittävä osa päivästä, ja työhyvinvoinnilla on suora yhteys myös onnellisuuteen ja elämän laatuun. Työhyvinvointi on moniulotteinen käsite, joka käsittää yksilön fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin työympäristössä. Se ei ole pelkästään työpoissaoloja tai stressiä, vaan aktiivinen ja positiivinen tila, jossa työntekijät tuntevat olevansa energinen, motivoitunut ja kykenevä kohtaamaan työn haasteet.
Työntekijöiden kokemaan työhyvinvointiin vaikuttavat työn haasteellisuus, autonomia, yhteistyö ja palkitsevuus. Nämä tekijät eivät ole irrallisia, vaan ne muodostavat keskenään kompleksisen vuorovaikutussuhteen, joka määrittää yksilön kokemusta työstä.
Kun työntekijät voivat hyvin, he ovat tuottavampia, luovempia ja innovatiivisempia. Työhyvinvoinnin ollessa korkealla, työntekijät myös sitoutuvat paremmin organisaatioonsa, mikä tietysti vähentää myös henkilöstön vaihtuvuutta. Työntekijät, jotka kokevat korkeaa työhyvinvointia ovat myös harvemmin poissa töistä sairauden vuoksi. Hyvinvoiva henkilöstö myös luo positiivista ja kannustavaa työilmapiiriä, joka edistää yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä koko työyhteisössä.
Hyvässä työssä työkuorma on tasapainossa työntekijän resurssien ja kykyjen kanssa. Myös työ ja vapaa-aika ovat sopusoinnussa. Hyvässä työssä annetaan työntekijöille arvostusta ja tunnustusta hyvin tehdystä työstä. Hyvässä työssä on fyysinen ja psyykkinen turvallisuus taattuja ja työympäristö tukee terveellisiä työtapoja. Hyvässä työssä työntekijöillä on myös mahdollisuus jatkuvaan oppimiseen, kehittymiseen ja urakehitykseen.Lomakkeen yläreuna
Hyvä työ työpsykologian näkökulmasta
Myös työpsykologia tarjoaa työkaluja ja oivalluksia siitä, miten työhyvinvointia, työtyytyväisyyttä sekä tuottavuutta voidaan parantaa. Työpsykologia keskittyykin yksilön toimintaan, hyvinvointiin ja käyttäytymiseen työympäristössä. Mutta mitä työpsykologia sanoo hyvästä työstä?
Yksi työpsykologian keskeisistä käsitteistä on työn imu. Se tarkoittaa sitä tunnetta, kun työntekijä kokee olevansa energinen, omistautunut ja uppoutunut työhönsä. Työ, joka antaa työntekijälle mahdollisuuden kokea työn imua, on yleensä merkityksellistä ja antaa yksilölle tunteen siitä, että hän vaikuttaa ja on osa jotakin suurempaa.
Mielekäs työ vaatii haasteita, mutta myös riittävät taidot niiden kohtaamiseen. Työpsykologia korostaakin haasteiden ja taitojen välistä tasapainoa. Kun työntekijä kokee, että hänellä on tarvittavat resurssit ja kyvyt kohdata työnsä haasteet, myös työkokemus on myönteinen.
Hyvässä työssä työntekijällä on tunne autonomiasta ja kontrollista omasta työstään. Hänellä on myös vapaus tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat hänen työhönsä ja hänellä on resurssit ja tieto suoriutua tehtävistään.
Ihmiset ovat myös sosiaalisia olentoja, ja työyhteisön sosiaalinen tuki on keskeistä työhyvinvoinnille. Tämä tarkoittaa paitsi kollegoiden tukea, myös esimiesten ja johdon tukea. Työpaikka, jossa ihmiset kokevat kuuluvansa yhteisöön ja saavansa tukea, on myös työpsykologian mielestä hyvä työpaikka.
Myös oppiminen ja kehittyminen ovat keskeisiä ihmisen hyvinvoinnille. Työ, joka tarjoaa mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen, kasvuun ja kehittymiseen, on hyvää työtä. Työntekijöitä ei tulisi nähdä vain resursseina, jotka tekevät yhtä ja samaa työtä koko ikänsä, vaan moniulotteisina, kehittyvinä sekä ajattelevina yksilöinä.
Hyvä työ edellyttää yksilön hyvinvoinnin lisäksi hyvää työyhteisöä ja organisaatiokulttuuria. Nämä kaikki vaikuttavat myös työntekijän kokemukseen työn laadusta. Hyvä työ on tasapainoista, jossa yksilön tarpeet ja organisaation tavoitteet kohtaavat. Hyvä työ on työtä, joka antaa merkityksen, tukee hyvinvointia sekä auttaa yksilöä kasvamaan ja kehittymään.
Lopuksi
Työ on siis paljon enemmän kuin vain tapa ansaita elanto. Se on keskeinen osa yksilön identiteettiä, hyvinvointia ja elämänlaatua. On meidän kaikkien etu- niin työnantajien, työntekijöiden ja yhteiskunnan – pyrkiä kohti työelämää, joka on merkityksellistä, tasapainoista ja inhimillistä. Hyvä työ ei ole vain tehtävien suorittamista tai tavoitteiden saavuttamista. Se on kokonaisvaltainen kokemus, joka huomioi työntekijän fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin. Hyvä työ ja työhyvinvointi kävelevät käsi kädessä.
Hyvä työ on työelämän laatua, joka viittaa kokonaisvaltaiseen arvioon työn ja työympäristön piirteistä. Se ei kohdistu vain yksittäiseen tehtävään tai työolosuhteisiin, vaan sisältää koko työkokemuksen – työyhteisön, työn merkityksen sekä työn ja vapaa-ajan tasapainon.
Hyvä työelämän laatu edistää työntekijöiden hyvinvointia, vähentää sairauspoissaoloja ja lisää sitoutumista. Se parantaa myös organisaation tuottavuutta, innovatiivisuutta ja kilpailukykyä. Kun työntekijät kokevat, että heidän työelämänsä laatu on korkea, he ovat todennäköisemmin sitoutuneita, motivoituneita ja tyytyväisiä työhönsä.
Hyvä työ ei ole vain rutiininomainen suoritus tai työtehtävien lista. Se on kokemus, joka yhdistää työntekijöiden kokemaa merkityksellisyyttä, hyvinvointia ja laatua. Jotta voimme rakentaa parempaa ja inhimillistä työelämää, meidän on ymmärrettävä ja kohdeltava työtä kokonaisuutena, joka vaikuttaa syvästi yksilöihin, että yhteiskuntaan. Työelämän laadun parantaminen ei ole vain eettisesti oikein, vaan se on myös älykästä liiketoimintaa jatkuvasti muuttuvassa maailmassa.
Kirjoittaja: Petra Sippola, KTT, johtamisen lehtori, joka harrastaa tällä hetkellä työ- ja organisaatiopsykologian opiskelua
Otsikon motto on tuttu professori Alexander Stubbilta, mutta sen taakse kätkeytyy kieltämättä totuuden siemen. Työhyvinvointi on yksi keskeisistä teemoista nykyaikaisessa työelämässä. Työntekijöiden fyysinen ja henkinen hyvinvointi on korrelaatiossa paremman työsuorituksen, pienemmän sairauspoissaoloprosenttien ja suuremman sitoutumisen kanssa. Säännöllisellä liikunnalla on merkittävä vaikutus työhyvinvointiin.
Säännöllinen liikunta vähentää monien sairauksien, kuten esimerkiksi 2 tyypin diabetesta sekä sydän- ja verisuonitautien riskiä. Aktiiviset työntekijät ovat harvemmin pois töistä sairauden vuoksi, joka tietysti johtaa myös parempaan tuottavuuteen. Liikunta stimuloi verenkiertoa ja hapen saantia kehoon, mikä lisää ihmisen energiaa, valppautta ja vireyttä.
Liikunta vapauttaa myös endorfiineja, kehon luonnollisia hormoneja, jotka auttavat vähentämään myös stressiä. Säännöllinen liikunta vähentää masennuksen ja ahdistuksen oireita. Terveellisen ja aktiivisen elämäntavan myötä, monet kokevatkin parempaa pystyvyyttä sekä itsetuntoa.
Liikunta parantaa keskittymiskykyä ja huomion tarkkuutta. Kun aivojen hapensaanti lisääntyy, ongelmanratkaisukyky ja luovuus parantuvat. Ryhmässä liikkuminen tai joukkueurheilu vahvistaa myös tiimityötaitoja ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta työpaikalla.
Vaikka kaikki varmasti tunnistavat ja tunnustavat liikunnan moninaiset hyödyt, silti liikkumattomuus on aikamme vitsaus ja se näkyy työhyvinvoinnissamme. Lukuisat tutkimukset, raportit ja mittaukset ovat yhtä mieltä siitä, että Suomen kansa liikkuu terveytensä kannalta aivan liian vähän. Esimerkiksi tuoreimman liikuntaraportin tulokset osoittavat, että suomalaiset viettävät suurimman osan valveillaoloajastaan paikallaan istuen tai makoillen. Ihmisten liikkumattomuus maksaa vuosittain yhteiskunnalle arviolta 3,2 miljardia euroa. Kansantaloudellisesti tärkeistä, pitenevistä työurista on turha haaveilla, jos suomalaisten kunto jatkaa heikkenemistään. Näyttää vahvasti siltä, että kansanterveydellinen liikkumattomuus on suuri uhka yhteiskunnallemme. (UKK-instituutti 2023, YLE 2023)
Syitä ihmisten liikkumattomuuteen on monia, mutta niin on onneksi liikkumiseenkin. On tärkeää kannustaa ja motivoida myös yrityksiä tekemään näkyviä ja konkreettisia muutoksia henkilöstön aktiivisuuden lisäämiseksi, sillä jokainen askel työssä ja vapaa-ajalla kerryttää kullanarvoisia kilometrejä sekä työntekijän terveys- että työkykymittariin paremman suorituskyvyn ja jaksamisen muodossa. Jotta organisaatiot hyötyisivät liikunnan monista eduista, työnantajien olisi kannustettava työntekijöitä liikkumaan säännöllisesti. Ja monet niin myös tekevät, esimerkiksi liikuntaseteleiden tai työsuhdepyörän muodossa. Liikunnan integroiminen työpäivään on investointi, joka tuottaa moninkertaisesti takaisin työhyvinvointia ja tuottavuutta.
Lisäenergian lisäksi, liikunta tarjoaa myös monia muita etuja, jotka tekevät työntekijöistä terveempiä, onnellisempia ja tuottavampia. Työnantajilla onkin tuhat syytä investoida hyvinvointiin ja nähdä liikunta osana organisaation laajempaa työhyvinvointistrategiaa.
On myös tunnustettava, että vaikka liikkuminen on osa työhyvinvointia ja näin työnantajan vastuulla, vastuu on myös jokaisella yksilöllä itsellään. Kaikki lähtee yksilön sisäisestä motivaatiosta, siitä, mikä saa juuri sinut liikkeelle. Jos hikiliikunta ei nappaa yhtään, myös omaa näkökulmaa voi muuttaa. Miten voisit vähentää paikallaoloa ja lisätä päivittäisten askelien määrää? Liikunta on lääke moneen vaivaan, niin fyysiseen kuin henkiseenkin. Liikuntalajeja ja -tapoja on monia, jokaisen vain täytyy löytää oma. Sisäinen motivaatio on osa itsensä johtamista.
Motivaatio ei synny itsestään, se on rakennettava. Jos sohva on kutsunut sinua voimakkaammin kuin liikunta työpäivän jälkeen, tarvitset selkeämpiä avaimia oman motivaation kasvattamiseen. Motivaation vahvistaminen vaatii sekä kykyä että vahvaa päätöksentekoa. Mikäli olet pitkään ollut pois liikunnan parista, on kehon liikevalmiudet heikentyneet. Lisäämällä mahdollisuuden jäädä sohvalle, päätös jättää päivän liikunta-annos väliin tulee helpommaksi.
Liikunnan motivaation ydin on liikekyvykkyys. Jos olet kokenut liikunnan kurjaksi, syy ei välttämättä ole liikuntamäärässä vaan sen laadussa. Esimerkiksi perinteinen salitreeni tai matalasykkeinen juoksu eivät paranna liikekyvykkyyttä kovinkaan tehokkaasti. Olennaista on valita lajeja, jotka tukevat liikekyvykkyyttä ja vähentävät loukkaantumisriskiä. Vaikka keskivartalon harjoittelu on ollut suosiossa, on tärkeää ymmärtää, että sen tehokkuus riippuu myös lantion lihasten kunnosta.
Lantio on kehomme voimakeskus. Somaattiset lajit, kuten jooga tai pilates, eivät vain paranna liikeratojamme vaan ne myös vahvistavat tukilihaksiamme. Liikekyvykkyyden parantaminen auttaa meitä nauttimaan liikunnasta enemmän, ilman suurta stressiä ja kipua. Toimintakyvyn ja suorituskyvyn sijasta, meidän tulisi keskittyä yksinkertaisesti kykyyn. Liikkuminen voi olla samaan aikaan tehokasta ja nautinnollista.
Jos et ole varma liikekyvykkyydestäsi tai siitä, miten sitä voi kehittää, hakeudu alan asiantuntijan luo. Asiantuntija näkee kehosi kokonaisvaltaisesti ja auttaa sinua kohti nautinnollista liikuntakokemusta. Tällöin sohvalle jääminen ei enää tunnu houkuttelevalta vaihtoehdolta. Liikunta on matka, ei määränpää. Aloita pienin askelin ja nauti jokaisesta liikkeestä. Sinun ei tarvitse olla paras, tärkeintä on olla parempi kuin eilen. Näin jaksat myös työssäkin paremmin.
Kirjoittajat:
Petra Sippola, KTT, johtamisen lehtori (SAMK)
Jukka Shemeikka, Head of Aquatics – Olympic Training Center Rovaniemi
Lähteet
Kolu, P., Kari, J.T., Raitanen, J., Sievänen, H., Tokola, K., Havas, E., Pehkonen, J., Tammelin, T.H., Pahkala, K., Hutri-Kähönen, N., Raitakari, O.T. & Vasankari, T. 2022. Economic burden of low physical activity and high sedentary behaviour in Finland. J Epidemiol Community Health. 2022 Jul;76(7):677-684 https://jech.bmj.com/content/jech/76/7/677.full.pdf
